Kulttuurishokkia..

Noniin, eli täällä ollaan, koululla, sataa ja tuulee, ei ollenkaan sellainen Ranska kun kuvittelin.
 Matka sujui hyvin, en eksynyt kertaakaan, ihme.... Maanantaiaamuna herätys oli 6, pikamoikat elukoille ja Salamalle ja suunta kohti Helsinkiä. Perillä olin vihdoin Blois:ssa klo. 19. Ensimmäisen yön nukuin Julietten luona.
 Aamulla nokka kohti koulua, joka oli noin 30 min ajomatkan päässä Julietten luota.
 Ranska on outo maa. Jos meillä haluaa siirtyä vaikka Rymättylästä Naantaliin, ei tarvitse kun ajella suoraan tietä pitkin. Täällä päästäkseen 30 min päähän täytyy mennä 7 pienen kylän läpi, huom. läpi, eli pieniä kujia kovalla vauhdilla...
 Ranskalaiset ovat hulluja kuskeja, intoa löytyy enemmän kun taitoa. Täällä painellaan pösöillä pieniä kujia 70 km/h keskellä tietä. Hieman suoremmalla tiellä (Suomessa tämä suora tie tarkoittaa asfaltoitua mökkitietä) nopeus onkin jo lähellä sataa. Ranskassa on pösöjä, relluja ja citikoita (I´m in heaven!) Muitakin merkkejä on, mutta Ranskalaiset ovat tunnetusti ylpeitä kaikesta mitä heillä on mm. kielestään.
  Ja Suomessa väittään, että ko. merkit ovat huonoja jnejne. mutta niitä  ei ole tehty Suomalaisten hellään käsittelyyn. Ranskassa kytkintä ei jakseta painaa kunnolla alas, vaihteet huutaa hoosiannaa ja autoja huudatetaan kevyesti yli 3000, koko ajan.
 Nyt päästäänkin tähän mielenkiintoisimpaan aiheeseen eli kielimuuriin. Ne Ranskalaiset jotka sanovat osaavansa Englantia, eivät osaa oikeastaan yhtään. Ne R taas ketkä väittävät että eivät puhu ollenkaan Englantia, heidän kanssaan juttelen koko ajan.

DAY 1

 Ensimmäisenä päivänä sain heti huomata, ettei ko. koulussa käy paljon ulkopuolisia, ihmiset tuijottivat kuin lehmä uutta hakaa, ja kaikki opettajat halusivat tulla juttelemaan ja varmasti tapasin koko koulun henkilökunnan. Tutustumisseeremonioiden jälkeen lähdimme punnitsemaan kanoja... Koulussa on juuri aloitettu kanojen tutkiminen, joten ne punnitaan joka viikko. Ei siinä mitään, kyllähän mä kanoja hoidan, mutta mussukat olivat olleet kaksi päivää ilman ruokaa, joten ne olivat ei niin hiemankaan kiukkuisia. No siitä selvittiin ja ajattelin, että vihdoin pääsisi pellolle. No eipä tietenkään, kun kävimee lypsämässä koulun 45 lehmää (mä niin hirrrveesti tykkään lehmistä..) ja samoin koulun 15 sikaa. Tämän rumban jälkeen tutustuttiin lohkoihin ja koneisiin (ASIAA!!)
 Tosiaan eräät kovin väittivät, että Ranskassa on pieniä koneita jne, mutta tässä koulussa konekoot ovat kohdallaan. Isoin traktori on n. 200 hv claas, mutta koneista kerron myöhemmin lisää.
 Suurin järkytys täällä oli varmasti koulunpäivien pituus, 8-18... Kyllähän tuo aika menisi töitä tehdessä, mutta Ranskalaisessa kulttuurissa suurin osa ajasta menee kanssakäymiseen toisten kanssa, mikä on sinänsä rankkaa, kun ei ymmärrä Ranskaa.

 DAY 2

 Aamulla jälleen satoi, joten ruokin eläimet ja loin paskat. Tässä menikin mukavasti aamupäivä. Hevosihmisenä tietenkin aina välillä kävin lellimässä koulun heepoja. Ranskan hevoskulttuuri on erittäin outoa. Täällä hevonen on samassa asemassa kuin lehmä, kun Suomessa hevonen on samalla tasolla kuin koira, lemmikki. No meikää se ei haittaa, vielä vaan ku pääsisi ratsastamaan... Tuskin tulee onnistumaan, kun en saa hevosiakaan taluttaa, koska se on kuulema vaarallista ja he eivät voi ottaa riskejä (tuossa kohtaa meinasin kilahtaa, mutta pidin onneksi hermoni ja hymyilin nätisti).
 Iltapäivä olikin kunnon hommaa, Claasin kanssa oltiin työntekijän (ei puhu englantia) kanssa ensin äestämässä ja sen jälkeen kultivoimassa. Aluksi äijä ei antanut ajaa, nainen kun olen, mutta hetken päästä pääsin itse puikkoihin, ja ajelin loppupäivän pellolla, työntekijän ollessa "kahvilla".

 Pari ensimmäistä päivää Ranskassa ovat olleet aivan kamalia, mutta vihdoin alkaa kulttuurishokki ja stressi laskemaan, enköhän mä pian sopeudu.