Nyt alkaa pikkuhiljaa tottua ihmisiin, alkaa tuntemaan ihmisiä, kavereita en ole vielä saanut, mutta pariin ihmiseen olen jo tutustunut. Ei tarvii aina olla yksin ruokalassa. Ruokaluakaan en enää arista, ranskalainen ruoka alkaa tuntua omalta. Patongit ovat ihania!! Aluksi en ymmärtänyt ranskalaisia, patongista revitään paloja ja syödään sellaisenaan, tai dipataan mitä ihmeellisimpiin ruokiin, mutta tämä on jo arkipäivää ja enää en osaa syödä ilman patonkia. Ihminen joka ei ole syönyt ranskalaista patonkia, ei ymmärrä miten hyvää se on. Suomen leivät ovat täysin huuhaata.
Aamupäivällä jälleen kerran hoidin siat, lehmät ja hevoset, ruokin, vein ulos ja loin lannat. Iltapäivällä kävin eri luokissa englannintunneilla ja esittelin kouluamme, itseäni ja Suomea yleisesti. Yllättävän hyvin puhuivat englantia, opettajan avustuksella. Päivä oli mukava, sillä rakastan esiintymistä, yleisön edessä olemista ja sitä, ettei tarvitse lukea mitään paperilta, vaan saa itse kehitellä tunnin kulun. Eniten ranskalaisia ihmetytti suomalainen ruoka, koulupäivät ja eniten maatalouskoulun erilaisuus Suomessa ja Ranskassa. Siitä kerron myöhemmin lisää.
Day 4.
Tänään ihmiset tulivat jo enemmän juttelemaan, koko ajan kuulee ympärillä sanottavan "Finlande Finlande". Kaikki siis tietävät näköjään minut... Erotun ainakin joukosta, sillä vaikka kuinka maatalousalalla olisivatkin, ranskalaiset huolehtivat ulkonäöstään, aina farkut päällä ja naama pakkelia täynnä, itselläni taas työhousut tai lökärit ja työkengät, joten erotun aika hyvin, meikittömänä tietenkin. Kulttuuri hieman erilaista... No elämäntehtäväni on AINA erottua joukosta, joten eipä tämä haittaa.
Aamupäivän ylläripylläri hoidin elukat, ja minulla oli muutama tunti vapaata joten tein koulutehtäviä. Iltapäivä olikin mieluinen, massikalla jyrsimässä n. 8 ha. Iltapäivä menikin mukavasti siinä. Opettaja pelkäsi olla kyydissäni, sillä olen tyttö ja täällä oppilaat eivät tee peltotöitä ollenkaan, opettelevat ajamaan pihalla, se siitä. No kuitenkin ajoin normaaliin tapaani joten opettaja lopulta luotti ajotaitooni ja meni katsomaan ruiskasvustojaan, joten sain työskennellä yksin, mikä sopi paremmin kuin hyvin. Työn päätteeeksi opettaja kehui minua, "Finlande girl, good work!". Yllätyin itsekin työn jäljestä, viimeksi ollut pellolla vuosi sitten. No oli mukavaa päästä vihdoin traktorihommiin, joten ehkä pääsen jatkossa useammin, kun opettaja huomasi etten ole mikään poropeukalo.
Eka viikko on ollut stressiä ja koti-ikävää täynnä, mutta pikkuhiljaa alan jo tottua olemiseen täällä, nyt viettämässä viikonloppua Julietten luona kiertelemässä Ranskaa.
Kuulemisiin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti