My last day in France !!

Day 29. tiistai 

eilen tuli valvottua kolmeen yöllä, joten nukuttiin kymmeneen. Aamu meni sitten pakkaillessa ja jutellessa Julietten ja Florianin kanssa. Kello 12 lähdimme juna-asemalle St. Pierre Des Corps´iin. Sain muistoksi ison Ranskan lipun, johon kaverit kirjoittivat muistoja matkasta. Jäähyväiset olivat nopeat, sillä en halunnut alkaa liina tunteelliseksi. Heippahei ja matka kohti Pariisia. Lentokmentällä olin ajoissa. Lentokone lähtisi kello 19 ja kello oli kaksi, kun saavuin asemalle.. No siinä sitten tutustuin krääsäkauppoihin ja kuuntelin Nostalgiaa (radiokanava, samantapainen kun voice) Aika meni melko nopeasti, söin viimeiset croissantit ja nousin koneeseen. Harmitti kun en saanut ikkunapaikkaa, mutta käytäväpaikkakin oli ihan hyvä. Nukuttua en saanut, sillä vieressäni istui n. ½ vuotias mukula äitinsä kanssa, ja muksu huusi koko matkan.. Oli hieman hermot kireällä. Vähän ihmetyttää tämä lentokentän toiminta. Netissä väitetään, että jos menee kilonkin yli laukun maksimipainosta, tulee 40 euron lisähinta, mutta mulle eivät valittaneet mitään, vaikka laukku painoikin 24,5.. Muiden isoihin laukkuihin laitettiin isot tarrat "heavy", mutta mun laukkuun ei laitettu mitään, vaikka oli varmaan koneen isoin laukku.. Onneksi helposti rikki menevät tuliaiset säilyivät kaikesta huolimatta ehjänä! Suomeen saavuttiin klo. 23 Suomen aikaa. Bussini lähti n. 00.30. Lentokone oli vartin ajoissa, joten oli vain muutamasta minuutista kiinni, etten ehtinyt edelliseen bussiin! Äitee tuli lentokentälle pitämään seuraa. Hänellä oli koulutus Hesassa ja hotelli oli ihan lentokentän vieressä. Tietenkin piti murun kanssa heti päästä juttelemaan puhelimeen kun saavuin. No, nokka kohti Turkua bussilla. Normaalisti olen huono valvomn, herään mieluummin aikaisin aamulla ja menen aikaisin nukkumaan. Bussissakaan en oikein saanut nukuttua. Turusta otin taxin kotiin. Kotona olin n. 4 aamulla. Oli ihanan iloinen tervetulotoivotus koirilta. Ikävä oli selvästi ollut molemminpuolinen ja koirat nukkuivat koko loppuyön vieressäni. 

Mitä olen oppinut ulkomailta? 

Ainakin ajamaan varovasti ja ennakoivasti autoa. Monta kertaa tuli ajteltua muiden kyydissä, että jos tuolta tulee nyt auto, meiltä on henki pois! 

Arvostamaan kotia ja suomalaista kulttuuria ja ruokaa 

Olemaan itsenäisempi, enää ei ainakaan pelota lähteä minnekkään, olenkan selvinnyt ilman onglemia Charles De Gaul:in lentokentällä.. 

Nyt ainakin tiedän, etten ole matkailuihminen. en pidä paikkojen katselemisesta, jos menen ulkomaille, haluaisin mennä töihin, en lomalle. 

Sain ihania ystäviä, joita tulen vielä tapaamaan, ja tutustuin hienoihin hevosiin joita jään kaipaamaan. 

Yksi asia on varma, tämä tyttö pysyy vähän aikaa tiukasti kotona, ja ulkomaille en kyllä lähde pitkään aikaan! 

Kiitos vielä kaikille lukijoille, jotka jaksoitte lukea blogiani niin hyvinä kuin huonoina päivinä. 

Vilma 12.5.2012 

Paris, town of 5 million people

Day 28. maanantai

Tänään suuntana Pariisi! Aamulla olin erittäin maassa, eikä innostanut oikein mikään. No onneksi mäkkäriruoka ja muiden iloinen mieli auttoin minutkin maan pinnalle. Jos olen ennen väittänyt ranskalaisia hulluiksi kuskeiksi, niin Pariisissa on kaksi kertaa kauheampaa (ja sanovat että etelän vuoristossa on vielä pahmempaa..). Torvet soivat ja ihmiset sinkoilevat paikasta toiseen. Normaalisti kävelijät eivät kunnioita liikennevaloja, mutta Pariisissa kaikki odottavat kiltisti, että valo vaihtuu vihreäksi. Ensin meidän piti mennä katsomaan Riemukaarta, mutta uuden presidentin seuraava haastattelu pidetti siellä, joten emme päässeet katsomaan alta, joten tyydyimme katsomaan tien toiselta puolelta. Seuraavaksi menimme metrolla (eka kerta mulle!) Eiffel-tornia päin. Tämä oli ainutkertainen tilaisuus minulle, sillä sain esittelykierroksen ihmisiltä, jotka tietävät Pariisin. Ei itse etsiskelyä eikä mitään turistioppaita. Sain nähdä paljon asioita, mitä en muutoin tulisi näkemään. Eiffel-torni oli tietysti hieno, mutta mielestäni kohde on jotenkin "kulunut". Kaikki käy kattomassa tornia ja ottamassa siitä kuvia. Itse olin kiinnostuneempi noista ei-niin-kuuluisista-kohteista. Olihan se kiva soittaa äiteelle ja kysellä kuulumisia ja jutella niitänäitä ja kun äitee kysyi mitä teen, niin vastasin: "Mitäs täsä, makoilen nurmikol ja kattelen eiffel-tornii.". Tämän jälkeen löysin tieni turistikauppaan ja ostin vähän tuliaisia, ja tietenkin pakollinen turistiostos, I <3 Paris-huppari. Tämän jälkeen menimme Louvreen. Sisälle emme menneet katsomaan, ei toi taide oikeen innosta, joten katselimme vain ikkunoista ja istuskelimme altaan reunalla. Tämän jälkeen menimme Notre-Damea katsomaan. Kirkko oli iso ja hieno. Kirkkohan sijaitsee saarella. Takaisnpäin mentäessä saimme kyydin mukavalta mieheltä, joka kyyditsi turisteja polkupyörällä (kolmipyöräinen) ja vielä ilmaiseksi metrolle. Tämän jälkeen menimme katsomaan Sacré Coeur-kirkkoa, joka sijaitsi korkean mäen päällä, josta näki melkein koko Pariisin. Ylös menimme hissillä (onneksi), mutta alaspäin kävelimme. Tämän jälkeen kävelimme pieniä mukavia katuja, joissa oli kauniita pieniä putiikkeja. Sitten suuntasimme metrolle joka vei meidät auton luo. Lähdimme aamulla kello 8.30 ja takaisin olimme klo 12 yöllä. Kiva päivä oli ja jalat tunnottomat. Yllättävän hyvin viihdyin Pariisissa, vaikka kaupungeista en pidäkään (Turku on mulle jo suurkaupunki..). Viimeinen kokonainen päivä Ranskassa! Ääks!

Louvren ulkopuolella

Louvren sisäänkäynti 

Louvre ikkunan läpi ;) ( siis osa siitä ) 

Notre-Dame 

Huomatkaa I Love Paris- huppari :P 

Näkymä Sacré Coeur-kirkonmäeltä 

Sacré Coeur-kirkko

ostin lahjat, le louvre, notre-dame, polkupyörä, sacré coeur-kirkko, kävelimme katuja, metrolla autolle. 

Relaxing and shopping for Salama

Day 26. lauantai

Sateinen päivä tänään. Pelailtiin ranskalaisia pelejä, ihana simppeleitä! Kävimme myös Blois´an keskustassa ostamassa postikortteja ja tietenkin croissantteja. Löysin tietenkin tieni hevostarvikeliikkeeseen, mistä löysin maailman suloisimman jännesuojat, toffeen väriset kera karvapehmusteen. Hintakaan ei ollut paha, joten tietenkin ostin ne. En ole suojaihmisiä, käytän niitä Salamalla vain hypätessä ja kotona odottaa uudet kisasuojat, mutta joskus on vain ostettava kun tekee mieli! Tilasin myös samaa sarjaa olevat takajalan hivutussuojat, mitkä tulevat postissa loppukuusta. Olisimme olleet keskustassa kauemminkin, mutta alkoi satamaan, joten kävimme yhdessä pienemmässä kirkossa katselemassa jonka jälkeen suuntasimme takaisin talolle.

Day 27. sunnuntai

Tänään Florianin perheen ystävät tulivat lounaalle/piknikille. Nämä tuttavat kiertävät maailmaa ja ovat vain pari viikkoa Ranskassa, kunnes jatkavat matkaansa Uuteen-Seelantiin. Oli mukavaa puhua ihmisen kanssa joka omasi täydellisen englannin kielen ja oli vielä ranskalainen! Ranskalainen lounas ystävien kanssa on melko mielenkiintoinen. Syödään vähän snäksejä kerralla, jutellaan ja rupatellaan paljon, taas vähän syötävää jne.. Itse kyllästyin 2. tunnin kohdalla ja rupesin soittamaan Florianin afrikkalaista torvea. Myöhemmin perhe kävi äänestämässä, tänään selviää uusi presidentti (Nikolai Zarkosy ei voittanut ja väki hurraa). Seuraavaksi menimme isoon puistoon toisten ystävien kanssa. Siellä oli myös pientä naposteltavaa, mutta enimmäkseen oli keskustelua ja erilaisia pelejä kuten jalkapalloa, koripalloa, lentopalloa, tennistä. Hauskaa oli ja aika meni nopeasti. Yhden herran kanssa juttelin tunnin verran alastani, tilasta ja saaresta missä asun. Myöhemmin selvisi, että tämä herra on historianopettaja ja maanviljelijä. Aluksi en ollut innostunut menemään puistoon, olihan siellä hevostalli (hevosia emme käyneet katsomassa mikä harmitti), mutta ikävä alkaa painaa niin paljon, että mieli on koko ajan maassa. No yritän ottaa nyt kaiken irti näistä viimeisistä päivistä täällä. Huomenna suuntana tutustumaan Pariisiin.

Tämmösen ihanuudet ostin salamalle :) 

P.S. Hevostarvikkeet ovat halpoja täällä!

My last workdays

Day 24. torstai

Herätys Florianin luota aamulla, työpäivä olisi pitänyt alkaa klo. 8.30, mutta jostain kumman syystä nämä luulivat sen alkavan 9.30, joten hyvin paljon myöhässä mentiin. No onneksi tilanhoitajakin oli reissussa. Kerrankin oli hyvä päivä, koko päivä traktoin kyydissä. Itse äestin n. 4 ha, ja loppupäivän istuin vieressä, kun työntekijä testasi uutta maissinkylvökonetta. Olisin halunnut ajaa, mutta heidän mielestään työ oli liian vaativaa (haistakkee pitkät, kylvämään tänne tultiin...) No, päivä meni supernopeasti, ja jos en mitään muuta ole täällä oppinut, niin ainakin maissinkylvökoneen toimintaperiaatteen säädöt! Aivan ja aamulla sattui pieni äksidentti, kun jostai kumman syystä vetokoukun hydr. putki irtosi toisesta päästä ja jäi pantteeseen hytin alle (P.S. Jossette ymmärrä ei hätää, omaan nää hyvät selittämistaidot..). Sitä sitten yritettiin saada irti pari tuntia. Kaikinpuolin hyvä ja aurinkoinen päivä ( +24 ).

Day 25. perjantai

Viimeinen ja sateinen työpäivä. Vähän jää haikea olo, hevosia jää ikävä, etenkin perc. varsaa Cokoa <3. Voi kun olisi yksi karsina enemmän, niin tulisin hakemaan sen Suomeen vuodenvaihteessa. No kaikkea ei voi saada. Aamupäivällä tein raporttiani työssäoppimisesta, jonka jälkeen lähdimme siirtämään lehmiä laitumelta toiselle. Homma oli sinäsä mielenkiintoista, sillä meitä oli neljä ihmistä, ja lehmät siirrettiin vapaana. Puolisen kilometriä vilkasta autotietä ja parhaimmillaan 10 lehmän lauma. Monet viljapellot käytiin läpi rouvien kanssa, kun joka tytteli ryntäsi ero suuntiin. No onneksi autoilijat olivat kilttejä ja pysähtyivät odottamaan. Sain myös ensimmäiset rakot täällä oloni aikana, sillä tietenkin unohdin villasukat Juliettelle ja nilkkasukat ja saappaat ovat huono yhdistelmä. No tytöt saatiin laitumelle ja ainakin tuli kuntoiltua ja kunnolla. Tiineetkin lehmät juoksevat kovaa! Iltapäivällä ei ihmeitä tehtykään, suurimmaksi osaksi odottelua ja raportin tekoa. Pikamoikat hepoille ja vasikoille ja heippahei Lycée Agricole!
  Illalla puol yksitoista (huom. Normaalisti Vimla nukkuu tähän aikaa!) mentiin leffaan katsomaan Marsupilami. Vaikka elokuva olikin Ranskaksi, niin rakastuin tähän leffaan. Harmi vaan kun tätä ei taida olla Suomessa. Florian saa lähettää tämän postissa, kun ilmestyy DVD:lle. Ja jälleen kerran saimme todistaa ranskalaista kulttuuria. kaikki leffat puhuttuna Ranskaksi. No kuitenkin oli mukava päivä, vaikka jäänkin kaipaamaan koulun polleja (onneksi omat odottelevat kotona <3 ).

Kasvukausi hieman pidemmällä, kun Suomessa..

Coko <3 

Toi häntä ;) 

Täti kolme vee ;) 

Lisää kuvateksti

Avril 

Toi varis ihan tyytyväisenä nyppi talvikarvaa pois, kätevää!!