eilen tuli valvottua kolmeen yöllä, joten nukuttiin kymmeneen. Aamu meni sitten pakkaillessa ja jutellessa Julietten ja Florianin kanssa. Kello 12 lähdimme juna-asemalle St. Pierre Des Corps´iin. Sain muistoksi ison Ranskan lipun, johon kaverit kirjoittivat muistoja matkasta. Jäähyväiset olivat nopeat, sillä en halunnut alkaa liina tunteelliseksi. Heippahei ja matka kohti Pariisia. Lentokmentällä olin ajoissa. Lentokone lähtisi kello 19 ja kello oli kaksi, kun saavuin asemalle.. No siinä sitten tutustuin krääsäkauppoihin ja kuuntelin Nostalgiaa (radiokanava, samantapainen kun voice) Aika meni melko nopeasti, söin viimeiset croissantit ja nousin koneeseen. Harmitti kun en saanut ikkunapaikkaa, mutta käytäväpaikkakin oli ihan hyvä. Nukuttua en saanut, sillä vieressäni istui n. ½ vuotias mukula äitinsä kanssa, ja muksu huusi koko matkan.. Oli hieman hermot kireällä. Vähän ihmetyttää tämä lentokentän toiminta. Netissä väitetään, että jos menee kilonkin yli laukun maksimipainosta, tulee 40 euron lisähinta, mutta mulle eivät valittaneet mitään, vaikka laukku painoikin 24,5.. Muiden isoihin laukkuihin laitettiin isot tarrat "heavy", mutta mun laukkuun ei laitettu mitään, vaikka oli varmaan koneen isoin laukku.. Onneksi helposti rikki menevät tuliaiset säilyivät kaikesta huolimatta ehjänä! Suomeen saavuttiin klo. 23 Suomen aikaa. Bussini lähti n. 00.30. Lentokone oli vartin ajoissa, joten oli vain muutamasta minuutista kiinni, etten ehtinyt edelliseen bussiin! Äitee tuli lentokentälle pitämään seuraa. Hänellä oli koulutus Hesassa ja hotelli oli ihan lentokentän vieressä. Tietenkin piti murun kanssa heti päästä juttelemaan puhelimeen kun saavuin. No, nokka kohti Turkua bussilla. Normaalisti olen huono valvomn, herään mieluummin aikaisin aamulla ja menen aikaisin nukkumaan. Bussissakaan en oikein saanut nukuttua. Turusta otin taxin kotiin. Kotona olin n. 4 aamulla. Oli ihanan iloinen tervetulotoivotus koirilta. Ikävä oli selvästi ollut molemminpuolinen ja koirat nukkuivat koko loppuyön vieressäni.
Mitä olen oppinut ulkomailta?
Ainakin ajamaan varovasti ja ennakoivasti autoa. Monta kertaa tuli ajteltua muiden kyydissä, että jos tuolta tulee nyt auto, meiltä on henki pois!
Arvostamaan kotia ja suomalaista kulttuuria ja ruokaa
Olemaan itsenäisempi, enää ei ainakaan pelota lähteä minnekkään, olenkan selvinnyt ilman onglemia Charles De Gaul:in lentokentällä..
Nyt ainakin tiedän, etten ole matkailuihminen. en pidä paikkojen katselemisesta, jos menen ulkomaille, haluaisin mennä töihin, en lomalle.
Sain ihania ystäviä, joita tulen vielä tapaamaan, ja tutustuin hienoihin hevosiin joita jään kaipaamaan.
Yksi asia on varma, tämä tyttö pysyy vähän aikaa tiukasti kotona, ja ulkomaille en kyllä lähde pitkään aikaan!
Kiitos vielä kaikille lukijoille, jotka jaksoitte lukea blogiani niin hyvinä kuin huonoina päivinä.
Vilma 12.5.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti